?

Log in

Alussa oli sana

> Merkinnät
> Arkisto
> Kaverit
> Käyttäjätiedot
> Runot
> previous 10 entries

Links
Esikoiskokoelmani Ruumiita.

elokuu 2., 2010


02:59 am - MUUTTOILMOITUS
Siirrän vähitellen blogini Wordpressiin. Uusi osoite on http://schnabelmann.wordpress.com/.

Sisältö ja nimi pysyvät samana, sillä sain siirrettyä kaikki liki 2000 merkintää kommentteineen uudelle alustalle. Kuvia ja videoita luultavasti katosi matkan varrella digiavaruuteen, minkä vuoksi jätän tämän alkuperäisen blogin eksisteerailemaan näille sijoilleen.

Ulkoasu mahdollisesti vielä hakee itseään, mutta Wordpressin suomat navigaatiomahdollisuudet helpottanevat blogin lukemista.

Kiitos lukeneille, toivottavasti viihdytte jatkossakin.




(6 kommenttia | Jätä vastaus tähän)

elokuu 1., 2010


05:44 pm


(Jätä vastaus tähän)

05:35 pm - Yhyy kettutyttö yhyy hippi gnuu snyy örf örf eli EXCELSIOR jo nyt vähitellen juntti
Jyväskylän kaupungin virkamiehet jatkoivat sovinnaiseksi havaitulla linjallaan palvella mutkien kautta teknokratian fallokratiaa ja poistattivat baari Vakiopaineen "tupakkipenkit".

Luonnollisesti baarin ikkunassa kiinni olleet penkit eivät häirinneet lainkaan jalkakäytäväliikennettä, toisin kuin baarin eteen aina muodostuva tupakoitsijarykelmä. Kaupungin taholta kyse on siis jälleen kerran vain yhdestä niistä puusilmäisistä toimista jotka eivät vaikuta mihinkään, mutta paljon kuvottavammalta tuntuu se pohjamudista kumpuava nöyhtäpilvi, jonka tempaus onki kaupungin junttiajattelijoiden, teknokraattien, lammassielujen, porvarien ja sukurutsaisten rasistimulkkujen kiduksista. Viittaan siis uutisen tiimoilta käytyyn kommentointiin. Totuus kansan syvien rivien mielipiteistä on oikeasti vielä jotain paljon, paljon kamalampaa, joten koetan säilyttää viattomuuttani rakentamalla mielikuvani vain noiden muutaman ketjussa esiintyvän punaniskatrollaajan varaan.

Ihmiset, jotka eivät näe Vakiopaineen kaltaisten, yksittäisten ja idealististen keitaiden arvoa taistelussa tylsistymistä ja raiskaamista vastaan eivät minun kirjoissani ole suorittaneet ihmisarvonsa perusteita. Ihmiset, jotka eivät näe kettutyttö/hippi-epiteettien lävitse yleisen suvaitsevuuden merkeissä tai suostu laajentamaan ajattelunsa horisontteja infantiilin naapurivihan vuoksi ovat maapallon kuollutta painoa.

Julkista keskustelua on mahdoton seurata ilman häpeän ja lohduttomuuden kyyneltä silmäkulmassaan. Suuri joukko ystävistäni seuraa sitä jonkinlaisesta masokismista, autokolarin spektaakkelin suoman hullun itsesaastutuksen kiilto silmissään. Alennustila on väistämättä kiehtovaa ja hypnoottista katsottavaa, samoin asioiden hajoaminen. Minä koetan vältellä noita keskusteluja, koska tuntemani viha on täysin irrationaalisella tasolla muutenkin. Se ei voi muuntua rakkaudeksi niin kauan kun tiedän, että ihmisten julmuus ja typeryys eivät viime kädessä ole rakenteellisia oireita, eivät vaikka yhteiskuntatiede mitä väittäisi. Kysymys on syvällisestä valinnasta, jonka voi tehdä koska hyvänsä, missä olosuhteissa hyvänsä.


(5 kommenttia | Jätä vastaus tähän)

heinäkuu 30., 2010


01:47 pm
Tämänpäiväisessä Aamulehdessä, tai tarkemmin Valo-liitteessä, on Pentinkulman päivien esikoisseminaarilaisten kirjoituksia aiheesta "millainen maa Suomi on?" Mukana siis myös minä. Itse seminaarihan järjestetään Urjalassa 4.-8.8.

(1 kommentti | Jätä vastaus tähän)

heinäkuu 28., 2010


01:37 am
A Field Guide to Typestaches

(Jätä vastaus tähän)

heinäkuu 26., 2010


03:47 am


(Jätä vastaus tähän)

heinäkuu 24., 2010


11:38 pm
Salonissa on hyvä juttu, jossa ihmiset muistelevat merkittäviä hetkiään elokuvien parissa.

via Olli
Tags:

(Jätä vastaus tähän)

11:14 pm - Inc.eption

-No hyvä, Nolan voi nykyään tehdä aivan mitä haluaa, niin pöyristyttävän kasan rahaa Batman-leffat tuottivat. N on myös tiettyjen raamien sisällä varsin mielikuvituksellinen ja taitava käsikirjoittaja, joten hänen elokuvissaan on aina edes muutamia kiinnostavia konsepteja, vaikka kaikki muu pettäisi.

-Toiminnan ohjaajana Nolan on jatkuvasti parempi ja sujuvampi. Inceptionin neljässä eri unitasossa tapahtuvat loppupuolen toimintakohtaukset ovat vaikuttavaa jälkeä. Sinänsä "unitasot" eivät poikkea mitenkään muista samanaikaisen toiminnan kuvauksista, kuten LOTR-elokuvissa tai Star Warseissa. Sujuvammin Inception silti toimii. 

-Ongelma onkin vähän siinä, että ainakaan minä en ole erityisen kiinnostunut näkemään toimintakohtauksia Nolanin elokuvissa. Konseptit ajavat aina niiden yli. Dark Knightin (onneksi varsin harvat) toimintakohtaukset olivat aina vain ajanhukkausta ja poissa fokuksesta, eli Jokerin (moraalisen nihilismin/relativismin/kaaoksen/äärimmäisen järjestyksen/arkkivihollishahmon/karismaattisen pahan problematiikka) hahmosta.

-Niin myös Inceptionissa. Kiinnostavaa olisi unien, kielen, havainnon, ajan ja alitajunnan luotaaminen ja muovaaminen, ei unissa tapahtuvat toimintakohtaukset. Toki unissa tapahtuvat toimintakohtaukset voisivat olla kiinnostavia, jos ne rikkoisivat sääntöjä tai rajoja. Ainoa tällainen no kuitenkin hotellin käytävillä käyty kamppailu, jossa painovoima heittää häränpyllyä, ollen välillä ylösalaisin, välillä horisontaalinen jne. Muutoin toiminta on kuin mistä hyvänsä modernista, ryppyotsaisesta agenttifilmistä.

-Nyt tietysti törmäämme eräänlaiseen reduntanttiuteen ja optiseen harhaan: miksi IHMEESSÄ meidän tarvitsee mennä elokuvassa sisäistasolle, jotta pääsemme uniin ja todellisuuden muokkaukseen käsiksi? Miksi emme tee sitä jo suoraan elokuvan varsinaisella perustasolla? Eikö siitä elokuvissa pitäisi olla kysymys?

-Aivan kuin "arkkirealismi" (tai miksi sitä nyt kutsuisikaan) olisi jokin diktatuuri, jota pitää hämätä muistuttamalla, että ei hätää, kerronnan perustaso on "omassa" todellisuudessamme. Olemme jo peiliulottuvuudessa elokuvissammekin, huomaatteko? Mitä ajatuskontrollia!

-Kuten Iljakin kirjoittaa, ei elokuvan konsepteissa itse kerronnan ja tapahtumien tasolla hirveän kauaksi aikaa pureskeltavaa riitä. Nolan lähinnä syöttää meille tietyt säännöt, kertoo luomansa leikkikenttäidean speksit ja toivoo, että se riittää katsojalle.

-Ei sillä, kyllä se minulle riittää. Pidin elokuvasta itse asiassa aika paljonkin, kaikista sen kaavanmukaisuuksista ja hölmöyksistä huolimatta. Nolan nimittäin onnistuu elokuvassaan eräässä taiteen keskeisistä tehtävistä; muistuttamaan, miten loistava mielikuvitus ja tajunta minulla itselläni on. Samalla elokuva on kuin ruiskaus intertekstuaalista pop-kulttuurihepoa. Ellen Pagen roolihahmon taivuttaessa kaupungin pohjakaavaa kuin peilaavaksi katoksi, saan melkoisia M.C. Escher -viboja. Escher lienee ollut selkeä vaikutin muutenkin, vaikka mahdottomat portaat eivät hänen keksintöään lienekään. Harmi vain, että itse elokuvassa maiseman vääntely jää tuohon yhteen kohtaukseen.

 

-Elokuvan labyrinttimotiivit jäävät niin ikään varsin banaalille tasolle, itse asiassa lähinnä maininnaksi. Tietenkin useaa "unitasoa" voi pitää jonkinlaisena labyrinttina, mutta Nolanin elokuvan fiilis on selkeästi syvyyssuunnassa, painovoiman mukaisesti ylhäältä alas. Tämä tietenkin yhdistyy unien putoamisilmiöön ja on sinänsä ihan motivoitu, mutta labyrinttiajatusta ei erityisemmin tutkita. Kimmokemahdollisuuksia olisi kuitenkin Ranskan Uudesta Romaanista (Robbe-Grillet'n Labyrintissa) Resnais'n elokuvien kautta Mark Z. Danielewskin tuotantoon. Noin aluksi.

-2000-luvun Hollywood-elokuvistakin löytyisi viittauspisteitä, jotka tulevatkin Inceptionia katsoessa mieleen: Eternal Sunshine of the Spotless Mind ja Synecdoche, New York. Molempien takaa (käsikirjoittajana ja käsikirjoittaja/ohjaajana) löytyy yksi nyky-Hollywoodin harvoista oikeista neroista, Charlie Kaufman. Molemmat elokuvat ovat 2000-luvun ehdotonta priimaa. Inception on tavallaan huonommin kirjoitettu ja liialla toiminnalla tahrattu Synecdoche, New York.

-Mutta labyrintit jäävät Nolanin elokuvassa lähinnä yhteen tarustoviittaukseen, joka on samaa syvällisyystasoa kuin The Matrixin Morpheus; unitodellisuuden "arkkitehti" (Ellen Page), labyrinteista puhuva hahmo on nimeltään Ariadne. Ariadnen myytti taasen liittyy Minokseen ja Theseukseen...

-Itse asiassa Ellen Page kantaa aika vahvasti edelleen Junon roolihahmon painolastia mukanaan, mikä tuo lisää hassuja viitesisältöjä. Ihan jo vaikka siten, että Junolla taitaa olla myös jotain tekemistä Kreikan jumalpantheonin kanssa...

-Pagen teiniäitivatsasta tuli mieleeni, että elokuva on tosiaan varsin seksitön, kuten Ilja tarkasti huomasikin. Tuplasti omituista se on siksi, koska kysymys on unista ja kulttuurista, joka keskimäärin rakentuu psykoanalyysin perinnön päälle. Mutta ei, DiCaprion esittämä päähenkilö Cobb kaipaa vain kuollutta vaimoaan ja lapsiaan. Tylsän monomaaninen ja puhtoinen tyyppi.

-Toisaalta Pagen hahmo ehkä hieman tasapainottaa elokuvan muutoin lähes täydellistä naispuutetta. Marion Cotillardin esittämä Cobbin kuollut vaimo on enää vain miehensä unta (alitajuntaa/fantasioita) piinaava haamu, joka on idealisoitu niin pyhäksi harsoksi ja palkinnoksi, että feministisiltä kulttuurintutkijoilta on turha odottaa minkäänlaista synninpäästöä tämän(kään) elokuvan kohdalla. Elokuvan näkökulma, Katse ja koko asetelma ovat niin fallisia, että ei liene mikään ihme, miksi Cobbin unimaailma on täynnä pelkkiä jäykkiä, pystysuoria pilvenpiirtäjiä.



-Nolan jatkaa kliinis-fallisen, sveitsiläisen (fasistikullalla tuotetun) kellon tarkkuudella tikittävää korporaatiokuvastoaan, joka esiteltiin jo Batmaneissa. Muistutettakoon, että myös Batman-elokuvien naiset olivat vain miesten palkintoja ja peilejä, lähinnä vaihtokaupan (nainen tai fallinen supersankarius, nainen tai pahiksen kiinniotto) välineitä.

-Ellen Pagen hahmolla ei varsinaisesti olekaan mitään muuta funktiota kuin tukea ja peilata DiCaprion hahmoa, joka taistelee alitajuntansa, halujensa ja motiiviensa kanssa. Tämä tavallaan sanotaan elokuvan dialogissakin. Mitään romanttista värettä näiden kahden välille ei kuitenkaan rakennella, vaan kysymys on pikemminkin isä-tytärsuhteesta. Periaattessa Pagen hahmo ei ole itsenäinen, vaan uloke ja tukipilari, jonka avulla päähenkilö (mies) löytää itsensä ja oikean tien. Kuten on ollut läpi fiktioiden ja tarinoiden historian.

-Ja kamoon, mitä muuta Joseph Gordon-Levitt voisi olla, kuin se 3rd Rock from the Sunista tuttu pikkujannu, joka koettaa olla varteenotettava aikuinen (500) Days of Summerissa joka koettaa nyt olla varteenotettava..umm...agenttimies (?) Inceptionissa?

-DiCaprio kantaa niin ikään näyttelijähistoriaansa varsin vahvana mukanaan, sillä aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Shutter Island on todella, todella samanoloinen elokuva, jossa DiCaprio vetää käytännössä identtisen roolin. Myös siinä hän on itseään etsivä, alitajuntansa ja halujensa kanssa kamppaileva mies. Myös siinä hän on aviomies ja isä. Myös siinä hän on väkivaltaisessa työssä.

-Tämä sai ainakin minut odottamaan hölmöjä juonenkäänteitä myös Inceptionissa. Puolivälin vaiheilla olin satavarma siitä, että elokuvan oletettu todellisuus onkin vain unta. Näin ei ainakaan ilmiselvästi ole, sillä todellisuuksien taso jätetään, sinänsä ihan fiksusti auki. Shutter Islandin juonenkäännevetoiseen idiotiaan verrattuna Inception on mestariteos, sillä sitä katsoessa voi juonen unohtaa.

-Onko kukaan muuten tullut koskaan ajatelleeksi, että jossain mielessä tekstityksien kanssa elokuvia katsovat ihmiset näkevät tulevaisuuteen? Nytkin osa yleisöstä hörähti jo ennen erään vitsin punchlinea, sillä tekstitys ilmestyi ruudulle hivenen ennen sitä. Ainakin minä nauran usein tismalleen samaan aikaan, kun vitsin kärki tulee. Pari riviä tekstitystä omaksuu yhdellä silmäyksellä.
     

(8 kommenttia | Jätä vastaus tähän)

heinäkuu 23., 2010


02:14 am


Darkseid Minus New Gods

(1 kommentti | Jätä vastaus tähän)

heinäkuu 21., 2010


07:46 pm - Dialogeja
Facebookin kautta tuli ilmi uusi hauska dialogiblogi, jossa ruoditaan kirjallisuutta rupattelevaan sävyyn. Pääpaino on ainakin toistaiseksi tuntunut olevan kritiikkien kommentoinnissa.

(Jätä vastaus tähän)

> previous 10 entries
> Go to Top
LiveJournal.com