Anttilassa oli ihan hupaisia ale-leffoja 3 eurolla, ostin Haneken Suden ajan ja Kim Ki-dukin The Islen. Leonen Huuliharppukostaja maksoikin sitten 10 euroa, mutta tietyt elokuvat vain kuuluu omistaa.

Sitten siellä oli halvalla liuta niitä italialaisia/espanjalaisia/ranskalaisia, ihan tyylikkäitä Future Filmin julkaisemia ja pilipalipalkintoraatien ylistämiä romanttisia draamoja. Euroopan kuumien maiden ihmisiä kiinnostaa ilmeisesti edelleen mitä varhaispuberteettiään elävän Gustavon pöksyissä tapahtuu, kun naisopettaja on yllättävän kuuma pakkaus ja sit on toi moraali ja lämmin ilmasto ja katolisuus ja aijai.

Kolmen euron kauhuleffoja en voi ostaa, koska ne muuttuvat yhden katsomisen jälkeen ongelmajätteeksi, jota ei saa sijoitettua mihinkään. Niitä on helpompi liikutella tietokoneen kovalevyllä. Kirjaston poistoista löysin Faulknerin Villipalmut ja vasta kotona saatoin huokaista helpotuksesta; entuudestaan omistamani Faulkner oli kuin olikin Absalom, Absalom! eikä tämä palmukirja.